Olen vuonna 1985 syntynyt mies ja menetin oman isoveljeni vuonna 2007. Veljeni menehtyi alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden yhteisvaikutukseen. Olin tuolloin 21-vuotias ja päihteiden käyttäjä itsekin.
Olimme veljeni kanssa Oulun lääninvankilassa tutkintavankeina, ja veljeni pääsi vapaalle odottamaan oikeudenkäyntiämme. Veljeni lähti juhlistamaan tätä vapautta Tampereen yöhön ja menehtyi. Minä menin lukkoon enkä halunnut puhua asiasta vakavasti kenenkään kanssa. Ainoastaan päihteiden vaikutuksen alaisena pystyin asiasta puhumaan.
Meni useampi vuosi, ennen kuin pystyin käsittelemään asian ja siihen johtaneet syyt. Syyllisyys oli suuri, koska olin itse ollut aikanaan tutustuttamassa veljeä aineisiin. Ensimmäiset vuodet tapauksen jälkeen olivat hankalia ja etupäässä teki mieli vetää nenään ihmisiä, jotka asiasta kyseli. Ajattelin, että alkaakohan tuokin nyt jotenkin säälimään minua, ja se ärsytti. Aika paransi haavat. Löysin vastauksia elämään Raamatusta ja pystyn näkemään asian tänään toisin.
Jari