Isäni oli hyvä vanhempi, kun olin lapsi. Tai en ainakaan muista muuta ja olen onnellinen siitä. Avioeron jälkeen asia muuttui. Olin silloin jo melkein täysi-ikäinen. Silloin en asiaa ymmärtänyt – olin vain onnellinen, että sain käyttää usein hänen autoansa. Jälkeen päin ymmärsin, että hänen korttinsa oli kuivumassa…
Hän valitettavasti voitti lotossa ja jäi eläkkeelle. Seuraavat 3 vuotta meni vauhdikkaasti ja sitten alkoivat deliriumit ja katkojaksot. Sain tietää voitosta ja yritin auttaa useiden pakkohoitojaksojen avulla.
Lopulta hän onnistui itsemurhassa – mun tietojen mukaan ehkä viides…
Onneksi hän piti huolen, etten löytänyt häntä – tai sitten kävi vain tuuri… eli naapuri tuli hakemaan häntä lounaalle. Isäni kuoli 9 vuotta sitten. Eli koko aikaisikäni hoidin hänen sairauttaan ja samalla hän kiersi yksityisiltä lääkäreiltä hakemassa lääkkeitä. Samalla katkon lääkärit jne hoisivat samalla. Eli lääkkeitä oli riittämiin, mutta tuntuu että kaikki muut puuttuivat. Loppu vaiheessa Isäni ei pystynyt asumaan asunnossaan vaan kuuli harhoja… osa niistä ehkä jopa tottakin, koska oli 3 vuotta maksanut kierroksia kaikille…