Olit yläasteen ”paha poika”. Lintsasit, häiriköit ja kiusasit. Minuakin satutit sanoillasi monta kertaa. Vuosia myöhemmin kuulin, että huumeet olivat vieneet sinut. Silloin ymmärsin, että sinulla oli vain ollut paha olla. En tuntenut enää katkeruutta – vain surua lyhyen elämäsi johdosta. Tunsin muös lempeyttä sitä nuorta poikaa kohtaan, joka oirehti ja voi huonosti, muttei saanut apua. Olimme molemmat tuolloin rikkonaisia ja hauraita, kumpikin omalla tavallamme. Mutta minä selvisin, sinä et. Toivon, että sinulla on nyt rauha, missä ikinä oletkin. No hard feelings.