Alle on koottu tietoa kriisiavusta, sururyhmistä ja muusta tuesta. Sivun lopussa on myös lukuvinkkejä. Kaikille avoimista, loka-marraskuussa vuosittain järjestettävistä päihteisiin kuolleiden muistotilaisuuksista löydät täältä.
Tietoa, tukea ja keskusteluapua
Mieli ry
Kriisipuhelin 24/7: 09 2525 0111
Sekasin-chat – keskusteluapua nuorille
Tukinet – Palveluita koottuna yhdelle sivustolle
Mieli ry:n keskusteluapu kasvokkain tai etänä. Varaa aika kriisikeskuksen työntekijälle tai etävastaanottoon.
Ammatillisesti ohjatut vertaistukiryhmät. Ryhmiä järjestetään kasvokkain eri puolilla Suomea sekä etänä verkossa. Syksyllä 2024 järjestetään Helsingissä ryhmä päihdekuoleman kautta nuoren tai aikuisen lapsensa menettäneille. Ryhmä järjestetään yhteistyössä Sininauhaliiton kanssa. Lisätietoa tästä linkistä.
Kuntien sosiaali- ja kriisipäivystys
Kunnat tarjoavat sosiaali- ja kriisipäivystystä äkillisen kriisitilanteen, kuten läheisen kuoleman kohdanneelle. Tarkasta tiedot oman kuntasi sivuilta tai suomi.fi -palvelusta. Katso paikalliset sosiaali- ja kriisipäivystykset täältä.
Surunauha
Vertaistukea itsemurhan tehneiden läheisille. Järjestö tarjoaa puhelinpäivystystä arkisin klo 9-15.
Irti Huumeista ry
Apua ja tukea Irti Huumeista -puhelimessa p. 0800 980 66. Puhelin on maksuton ja anonyymi, ja avoinna ma-pe klo 9-15 ja ma-to klo 18-21.
Vertaistukiryhmiä huumeita käyttävien läheisille.
Lasinen lapsuus – A-klinikkasäätiö
Kondis ry:n sururyhmä
Sururyhmä kokoontuu etänä joka toinen viikko erikseen sovittavana päivänä illalla klo 18-20.
Ryhmään voi osallistua kun itselle sopii tai kun jaksaa. Voit jakaa sen verran kuin pystyt ja haluat. Jos suoraan isoon ryhmään osallistuminen mietityttää, voit osallistua ensin kriisiryhmään, jossa pääset kertomaan tilanteestasi ryhmän vetäjän ja konkariryhmäläisen kanssa.
Lisätietoa Kondiksen sivuilla.
Facebook-ryhmiä päihteitä käyttävien läheisille
Narkomaanien/alkoholistien läheiset
Alkoholismin tavalliset kasvot
Seurakuntien tarjoama tuki
Seurakunnat tarjoavat sururyhmiä, keskusteluapua sekä muuta tukea kuormittavissa tilanteissa. Keskusteluapua voi hakea matalalla kynnyksellä diakoniatyöntekijöiltä, jos läheinen käyttää päihteitä tai on menehtynyt niihin.
Sururyhmä päihteisiin kuolleiden läheisille Espoossa
Espoon tuomiokirkkoseurakunta järjestää sururyhmän päihteisiin kuolleiden läheisille keväällä 2023. Lisätietoja antavat pastori Anita Kyönsaari, anita.kyonsaari@evl.fi, p. 0405130843 sekä diakoni Virpi Sutelainen, virpi.sutelainen@evl.fi, p. 0407369315.
Sururyhmistä – mitä ne ovat ja mitä ryhmissä tehdään – voit lukea lisää alempaa.
Tukea ruotsiksi Espoossa / Hjälp och stöd på Svenska i Esbo
Taina Sandberg 040 547 1856, taina.sandberg@evl.fi ja Nina Wallenius 050 432 4323, nina.wallenius@evl.fi
Blogeja ja verkkosivustoja
Kuivin jaloin – Sininauhaliiton sivusto päihderiippuvaisten läheisille. Tietoa menetyksistä.
Marko Luukkasen blogisivusto: Peilin takaa.
Virpi Liirus-Mäkelän blogi Pullakirkon plokikirjassa: Suurin suru on sanaton.
Neljän surujärjestön Surevan kohtaaminen -toiminta
Huoma – Henkirikoksien uhrien läheiset ry
Surunauha ry – vertaistukea itsemurhan tehneiden läheisille
Seurakuntien sururyhmät
Evankelis-luterilaiset seurakunnat järjestävät vertaistuellisia sururyhmiä, joihin voi hakeutua. Erityisesti päihteisiin kuolleiden läheisten sururyhmät ovat kuitenkin vielä harvinaisia. Niitä järjestetään lähinnä vain pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Vantaa, Espoo).
Kenelle sururyhmä on tarkoitettu?
Sururyhmät on tarkoitettu läheisensä menettäneille mahdollisuudeksi jakaa menetyksen kokemusta, menetykseen ja suruun liittyviä tunteita, muistoja ja erilaisia olemassaolon kysymyksiä. Ei ole väliä, onko läheinen esimerkiksi puoliso, sisarus tai lapsi. Ryhmään voi tulla, kun haluaa käydä läpi jonkun itselle tärkeän ihmisen kuoleman herättämiä ajatuksia ja tunteita.
Joillakin paikkakunnilla järjestetään omia sururyhmiä ihmisille, joiden läheinen on menehtynyt päihteisiin. Vaikka juuri päihteisiin kuolleiden läheisten tarkoitettua sururyhmää ei olisi tarjolla, kannattaa silti olla yhteydessä esimerkiksi seurakunnan diakoniatyöntekijään tai pappiin.
Miten pääsen ryhmään?
Sururyhmiä järjestävät monet evankelis-luterilaiset seurakunnat, ja niistä saa tietoa esimerkiksi seurakuntien työntekijöiltä, kuten papeilta ja diakoniatyöntekijöiltä. Jos asuu pienellä paikkakunnalla ja haluaa hakeutua sururyhmään esimerkiksi isommalle naapuripaikkakunnalle, sille ei ole mitään estettä.
Ryhmistä tiedotetaan isommissa kaupungeissa seurakuntien omissa lehdissä ja nettisivuilla, pienemmillä paikkakunnilla tyypillisesti paikallislehdissä. Ennen ryhmän käynnistymistä ryhmään hakeutuvan kanssa keskustellaan esimerkiksi puhelimessa. Ideana on kertoa ryhmän toiminnasta ja kuulla ihmisen omia ajatuksia, toiveita ja elämäntilannetta.
Kuinka monta kertaa sururyhmä kokoontuu?
Kokoontumisia on yleensä 5–10 ja kokoontumistahti on tavallisesti kerran viikossa. Osallistujien halutaan sitoutuvan ryhmään, ja esimerkiksi poissaoloista on hyvä ilmoittaa ryhmän ohjaajalle. Näin yhden osallistujan poissaolo ei jää askarruttamaan muita ryhmän jäseniä.
Mitä ryhmässä tehdään?
Sururyhmän ideana on ajatusten, kokemusten ja tunteiden jakaminen sekä vertaistuki. Ryhmiä on erilaisia. Tyypillisesti ryhmissä keskustellaan, mutta on myös toiminnallisia ryhmiä, joissa esimerkiksi maalataan, kirjoitetaan tai tehdään jotain muuta toiminnallista. Sanat eivät aina tavoita tunteita, joten tekemällä saa ehkä paremmin kiinni omista tunteista. Jokainen voi kertoa ajatuksistaan ryhmässä juuri sen verran kuin itse haluaa.
Ryhmätapaamisten aluksi on tyypillisesti tutustumista, jossa jokainen ryhmän jäsen voi kertoa itsestään sen verran kuin haluaa. Lisäksi keskustellaan ryhmän yhteisistä sopimuksista, esimerkiksi luottamuksellisuudesta.
Mikä on ryhmän ohjaajan rooli?
Sururyhmässä on yksi tai kaksi ohjaajaa. Ohjaajien rooli on luoda turvalliset olosuhteet vaikeiden asioiden ja tunteiden käsittelyyn. Niillä tarkoitetaan rauhallista ja häiriötöntä kokoontumistilaa ja ohjaajien tilanneherkkää läsnäoloa. Ohjaajat asettuvat ei-tietämisen tilaan. Se tarkoittaa, että ollaan auki sille, mitä ryhmäläiset sanovat. Ei ole yhtä tapaa surra ja kaikki tunteet ovat sallittuja. Ohjaajat mahdollistavat ryhmän jäsenten luottamuksellisen keskustelun ja antavat tilaa vertaistuelle. Ohjaajat huolehtivat siitä, että osallistujat saavat tasapuolisesti jakaa kokemuksiaan siinä määrin kuin kukin haluaa.
Päihteisiin läheisensä menettäneiden sururyhmissä voi olla tarvetta saada tietoa päihteisiin liittyen. Ohjaajilla on hyvä olla ymmärrys erilaisista päihteistä ja niihin liittyvistä ilmiöistä niin yksilön, perheen kuin yhteiskunnan tasolla. Päihdesensitiivistä sururyhmää ohjaa aina kaksi ohjaajaa.
Mistä tiedän, ettei ryhmässä kerrottuja asioita levitetä ympäriinsä?
Sururyhmien toiminta perustuu luottamukseen. Ryhmän vetäjillä on ammattilaisina vaitiolovelvollisuus kuulemastaan. Ryhmäläisten kesken keskustellaan siitä, mitä he toivovat ryhmältä ja mikä luo turvallisuutta. Ryhmässä sovitaan siitä, että ryhmässä puhuttu jää ryhmään eikä siitä ole lupa puhua ryhmän ulkopuolella.
Miksi sururyhmä on hyödyllinen?
Ryhmässä surusta puhuminen koetaan yleensä hyödylliseksi. Ihminen näkee ja kuulee, että jollain toisellakin on ollut samanlaisia kokemuksia. Ryhmässä on aika ja tila puhua asiasta. Silloin esimerkiksi tarve puhua menetyksestä töissä tai ystävien kanssa vähenee ja jää aikaa ja tilaa levähtää suremisesta. Päihteisiin kuolleiden läheiset ovat monesti pitkään eläneet tilanteessa, jossa on vain pitänyt selviytyä päivästä toiseen. Ryhmässä on mahdollisuus kuulla, mitä itselleni ja tunteilleni kuuluu. Omat tarpeet ja toiveet saattavat vuosien selviytymisen jälkeen alkaa muistuttaa itsestään myönteisesti. Myös uudenlainen yhteys menetettyyn läheiseen voi syntyä: jokainen päihteidenkäyttäjä on myös jonkun lapsi tai ystävä, mahdollisesti myös puoliso, vanhempi tai sisarus. Kun vuosien paine hellittää, on mahdollisuus nähdä uudelleen myös alkuperäinen suhde menehtyneeseen ihmiseen.
Osallistujien kokemus on pääasiallisesti ollut se, että ryhmästä on ollut hyötyä. Kaikki eivät kuitenkaan koe voivansa syystä tai toisesta osallistua ryhmään ja esimerkiksi kirjat – niin kaunokirjallisuus, tietokirjat kuin elämäkerrat ja muistelmat – voivat olla avuksi (ks. luku- ja kirjallisuusvinkit sivun lopusta).
Mikä on sururyhmän tavoite?
Ohjaajien tavoite on luoda aika ja tila ihmisten puhua menetyksestään ja surustaan turvallisesti ja luottamuksellisesti sekä antaa mahdollisuus saada vertaistukea. Ryhmä on osa surua elävän elämää ja ryhmän tavoite voi olla eri ihmisille hieman erilainen. Esimerkiksi jollekin tavoite on, että on ylipäänsä paikka missä puhua rasittamatta läheisiä, toisella on toive tavoittaa omia tunteita.
Sururyhmä on osa prosessia, jossa läheiselleen tapahtuneen voisi hyväksyä osaksi oman elämän tarinaa, jonka kanssa elämäänsä jatkaa teenpäin.
Entä, jos omalla paikkakunnalla ei ole sururyhmää?
Useimmissa seurakunnissa järjestetään sururyhmiä. Jos omassa seurakunnassa ei ole sururyhmää, sitä voi kysyä muualta, mikäli on mahdollisuus liikkua. Päihteisiin läheisensä menettäneiden sururyhmiin pääkaupunkiseudulla voi osallistua yli kunta- ja seurakuntarajojen.
Mitä sururyhmään osallistuminen maksaa?
Evankelis-luterilaisen seurakunnan sururyhmään osallistuminen on maksutonta. Myöskään sillä, kuulutko kirkkoon vai et, ei ole merkitystä.
Voinko osallistua seurakunnan sururyhmään, vaikka en tunne itseäni hyväksi kristityksi?
Totta kai. Vaihtelee ryhmittäin, miten hengellisyys on mukana ryhmän toiminnassa. Myös siinä kuullaan ryhmään osallistuvien toiveita.
Asiantuntijana Helsingin seurakuntayhtymän erityisdiakonian diakoniatyöntekijä Virpi Liirus-Mäkelä
Opas päihdesensitiivistä surua kohtaaville ammattilaisille
Päihdesensitiivisen surutyön verkosto on julkaissut oppaan päihdesensitiivistä surua kohtaaville ammattilaisille ja päihdesururyhmien ohjaajille. ”Jaettu suru – kevyempi kantaa: opas päihdesensitiivistä surua kohtaavalle” -julkaisussa on esitelty menetelmiä ja toimiviksi koettuja käytäntöjä järjestää sururyhmä, muistohetki tai päihteisiin kuolleiden muistotilaisuus.
Tutustu oppaan verkkoversioon >>
Tilaa opas Sininauhaliiton toimistosta >>
Kirjallisuutta
Jos osallistuminen ryhmään tai tilaisuuteen tuntuu vieraalta, on muitakin tapoja käsitellä päihteidenkäyttöön liittyvän kuoleman aiheuttamaa menetystä ja surua. Voit esimerkiksi lukea kirjoja, joissa asiaa käsitellään. Olemme koonneet avuksesi kirjalistan.
Elämäkertoja ja kaunokirjallisuutta
Asikainen Merja: Milana – Elämäni Laila Kinnusen tyttärenä. Like 2018.
Härkönen Anna-Leena: Loppuunkäsitelty. Otava, 2005.
Karjalainen Kukka-Maaria: Isä. WSOY, 1998.
Lindqvist Martti: Surun tie. WSOY, 1999.
Luukkanen Marko: Surukirja. 2018. Ladattavissa netistä.
Malin-Kaartinen, Katja: Pimeä taivas. 2020
Malin-Kaartinen, Katja: Kuolema on sittenkin totta. 2017. Runokirja ladattavissa netistä.
Malin-Kaartinen, Katja: Musta helmikuu. 2016. Runokirja ladattavissa netistä.
Raittila Anna-Maija: Suru on tie. Mietiskelyä luopumisen aikana. 1989.
Spiik Karl-Magnus: Isän suru. Mediapinta, 2010.
Spungen Deborah: Nancy. Gummerus, 2016.
Varis Tuula-Liina: Kilpikonna ja olkimarsalkka. WSOY, 2012.
Tietokirjallisuutta
Hänninen Katariina, Laapio Marja-Liisa, Liirus-Mäkelä Virpi ja Nurminen Eeva: Päihdekuolema ja vaiettu suru. Sininauhaliitto 2017. Ladattavissa netistä.
Juutilainen Anneli: Lähtösi jälkeen – Kertomuksia surusta ja selviytymisestä. Docendo, 2021. Saatavissa myös äänikirjana.
Laakso Seppo: Kitara soi niin hiljaa – Miehet puhuvat surustaan. Katharos, 2007.
Mäkelin Henna: Kuolema. Kaikki mitä olet aina halunnut tietää. Kustantamo S&S, 2018.
Olkinuora Hilkka ja Vuorenmaa Jaakko: Surun vuosi. Kirjapaja, 2009.
Poijula Soili: Surutyö. Kirjapaja, 2002.
Pulkkinen Mari: Surun sylissä – Suomalaisten kokemuksia menetyksestä. Kustantamo S&S, 2017.
Raittila Anna-Maija ja Kaskinen Anna-Mari: Ota hänet vastaan. Sanoja suruun. Kirjapaja, 2008.
Spiik Karl-Magnus: Kuoleman kohtaaminen käytännössä. Mediapinta, 2018.